14. maalis, 2016

Miten ja miksi päädyin mattokankuriksi?

Kipinän käsitöihin sain jo ala-asteella koulussa, kun opettajamme teetti meillä lapaset. Sitä ennen oli virkattu patalappua ja neulottu aina oikein töppöset. Lapaset olivat kauniit ja käytännölliset. Vieläkin muistan nuo lapaset, käsialakin oli sileää ja ne olivat juuri oikean kokoiset.

Niistä lapasista asti käsityö ovat kuuluneet isona osana elämääni kaikissa muodoissaan. Ensimmäiset mattoni kudoin neljätoista vuotiaana Vantaalla Seutulan kudonta-asemalla. Sen jälkeen kangaspuilla on tullut tehtyä poppanoita, verhoja, villashaaleja, seinävaatteita eri tekniikoilla. Lasten ja työelämän kiireiden vuoksi kangaspuut jäivät vuosikausiksi unholaan. Käsitöitä jatkoin virkkaamalla ja kutomalla. Lankaa on kulunut useita satoja kiloja.

Vapun tienoilla 2015 ystäväni kysyi virkkaisinko hänelle maton. Aikaisemmin en ollut sellaista matonkuteesta tehnyt, villasta kylläkin  ja materiaalin saatavuuskin arvelutti. Hetken asiaa pohdittuamme totesin, että paäivittäin ajoin Mattopajan ohi, jospa selvittäisimme asiaa sieltä.

Iloinen Seija kertoi kudetta olevan tarjolla ja kysyi olinko kokeillut ontelokudetta virkkaamiseen. Hypistelimme värikarttoja ja kuteidenlaatuja. Samalla Seija kertoili olevansa siirtymässä eläkkeelle ja etsivänsä Mattopajalle jatkajaa. Koska olen itse aikaisemmin paininut matto-ongelmien parissa, koska markkinoilta ei löydy sopivan kokoista tai väristä mattoa juuri silloiseen tarpeeseen, ajattelin muidenkin ratkovan samojen kysymysten parissa.

Käsityöläisyys ajatus oli itänyt mielessäni vuodesta 2005 asti. Mielessäni kuitenkin pyöri monet ajatukset ja kysymykset. Kerroin Seijalle olevani kiinostunut jatkamaan hänen työtään ja sovimme ryhtyvämme selvittelemään asiaa.

Keskustelua kuteista jatkettiin ja tilasin kerralla 15 kiloa kudetta omia virkkauksiani varten. Mattopaja-ajatus jäi itämään tai no olin jo varmaan päätökseni tehnyt. Tällainen mahdollisuus tehdä unelmista totta sattuu kohdalle vain muutamia kertoja elämän aikana.

Puolitoista kuukautta siinä kului ja heinäkuun 17. päivä 2015 Mattopajan yli kolmekymmenvuotinen historia sai jatkoa uuden tekijän voimin. niin minusta tuli mattokankuri ja yhtäkään päivää en vaihtaisi pois, vaikka monenlaisia haasteita ja oppimisen paikkoja on aika eteen heittänyt. Kaikesta on selvitty ja ihania matto-ongelmia on yhdessä asiakkaiden kanssa ratkottu.

Niistä tummanharmaista ontelokuteista virkkasin itselleni pari suorakaiteen muitoista mattoa mökille. Mikä ihana tunne on aamulla laskea jalkansa pehmoiselle matolle. Toinen matoista on ulko-oven edessä. Miten kätevää kun matot voi pestä pyykkikoneessa ja ne kuivuvat vuorokaudessa takaisin lattialle laitettavaksi. Kummankaan maton kokoista en ollut kaupoista etsinnästä huolimatta löytänyt. Virkatut matot ja käyttöteksiilit ja -esineet ovat itselläni vallanneet alaa siellä missä ne joutuvat alttiiksi pesuntarpeelle.

Kaunista, kestävää ja helppohoitoista. Kuinka kätevää ; )

Terkuin,

Mattokankurisi Kati